in English

4/2017 – Helena Oikarinen-Jabai

 “I also have Finnishness in my unconscious”: Young people with Somali background exploring Finnishness

This article deals with a performative, participatory research project focusing on how a group of young men and women with Somali background explored their senses of belonging and their positionings in the audio-visual productions conducted in the project. The performative research setting and the physical and metaphorical spaces of encounter it created offered the participants a possibility to negotiate the form and content of the productions. And in this way it gave an opportunity to contribute to the process of creating “unfinished knowledge”.

It appeared that in their productions the participants moved in “landscapes of longing”, both in their memories and in real places. In exploring their multiple, intersecting experiences of transnational belonging and home, they at same time challenged and partly broke into pieces certain stereotypical images of Somalians versus Finns, and of “us” and “them” that in their opinion are often produced by the audio-visual narratives produced by media and popular discourses. Audio-visual approaches helped the participants to produce hybrid narratives, in which many kinds of experiences of belonging and identification are simultaneously present. The participants also created imagery and dialogue that can challenge, parody, and transform national representations of Finnishness. On the other hand, sharing their experiences made it possible for us, the other participants, to critically reconsider our own interpretations, practices, and epistemological standpoints.

”Mulla on kans suomalaisuutta alitajunnassa” – Somalitaustaisten nuorten näkökulmia suomalaisuuteen

Artikkelissa kuvaillaan, kuinka ryhmä nuoria somalitaustaisia naisia ja miehiä tutki kuulumisen kokemuksiaan ja paikantumisiaan performatiivisen, osallistavan tutkimuksen puitteissa toteutetuissa audiovisuaalisissa tuotannoissa. Performatiivinen tutkimusasetelma ja sen mahdollistamat fyysiset ja metaforiset kohtaamisen tilat tarjosivat kaikille tutkimukseen ja tuotantotiimeihin osallistuneille mahdollisuuden neuvotella produktioiden sisällöstä ja muodosta ja osallistua näin ”keskeneräisen tiedon” tuottamisen prosessiin.

Produktioissaan osallistuvat nuoret liikkuivat ”kaipuun maisemissa”, muistojen äärellä ja konkreettisissa paikoissa. Raottaessaan moninaisia, toisiaan leikkaavia kuulumisiaan ja ylirajaisia kodin kokemuksiaan he samalla kiistivät ja mursivat stereotyyppisiä mielikuvia somalialaisista versus suomalaisista ja ”meistä” ja ”heistä”, joita median audiovisuaaliset narratiivit ja yhteiskunnalliset diskurssit heidän mielestään usein tuottavat. Audiovisuaalinen työskentely auttoi nuoria tuottamaan hybridejä kertomuksia, joissa monenlaiset kuulumisen kokemukset ja identifikaatiot ovat läsnä samanaikaisesti. He tuottivat myös kuvastoa ja puhetta, joka kyseenalaistaa, parodioi ja muokkaa suomalaisuuden kansallisia representaatioita. Heidän kokemustensa jakaminen auttoi meitä muita osallistujia tarkastelemaan kriittisesti omia tulkintojamme, toimintatapojamme ja epistemologisia lähtökohtiamme.

* * *
Koko artikkeli luettavissa verkkolehdestä osoitteessa: https://journal.fi/lahikuva