in English

1/2014 – Marketta Hyvärinen

Among nature – the relation between man and nature in the film Lampaansyöjät (The Sheep Eaters)

The article discusses how nature and the relation between man and nature are represented in the film Lampaansyöjät, a successful Finnish comedy from the early 1970s. Using the constructivist approach of cultural studies and the ecocritical point of view, the article demonstrates how a popular film uses conventional myths and cultural concepts about nature. The film depicts the journey of two men through Finland in summertime. During their journey, they enjoy touristic sceneries and camping in the woods, and they practice their “hunting instinct” by shooting grazing sheep. Despite the irony of this depiction of male hunters, the film did not question traditional myths about nature. Although the early 1970s was a time of rising awareness of environmental problems caused by the modernisation of Finnish society, the film did not comment on current environmental issues. On the contrary, it reiterated the notion of pastoral nature as a state of freedom, where men could escape from the pressures of modern society. As such, the relation between man and nature, depicted in the film, recycles the modern conception of nature as a resource for human society – in this case, as a touristic theme park for enjoyable experiences.

Luonnon helmoissa. Ihmisen ja luonnon suhde elokuvassa Lampaansyöjät

Artikkelissa tutkitaan, kuinka luontoa ja luontosuhdetta representoidaan Seppo Huunosen suositussa komediassa Lampaansyöjät (1972). Artikkeli yhdistelee kulttuurintutkimusta ja ekokriittistä näkökulmaa ja osoittaa, kuinka populaarielokuva toisintaa perinteisiä luontoon liittyviä myyttejä ja kulttuurisia käsitteitä. Elokuva kuvaa kahden miehen matkaa halki kesäisen Suomen. Matkallaan he ihailevat nähtävyyksiä, leiriytyvät metsään ja toteuttavat ”metsästysvaistoaan” ampumalla laiduntavia lampaita. Huolimatta miehisen metsästysvietin ironisoimisesta elokuva ei kyseenalaista perinteisiä luontomyyttejä. Vaikka tietoisuus yhteiskunnan modernisaatioon liittyvistä ympäristöongelmista kasvoi 1970-luvun alussa, elokuva ei kommentoi aikansa ympäristökysymyksiä. Päinvastoin se toisintaa kuvaa pastoraaliluonnosta vapauden tilana, johon mies voi paeta nyky-yhteiskunnan paineita. Elokuvan esittämä kuva ihmisen ja luonnon suhteesta kierrättää modernia käsitystä luonnosta antroposentrisen yhteiskunnan resurssina – tässä tapauksessa nautinnollisten elämysten teemapuistona.