When Television Went Modern – Channel Three and the televisualization of Finnish television

1/2013

Heikki Hellman

Theories about the social and cultural change of television have typically addressed the transformation as a shift from the old order to a new order. Umberto Eco’s concepts ‘Paleo Television’ and ‘Neo Television’ as well as John Ellis’ proposal for the three eras of television, the ‘Era of Scarcity’, the ‘Era of Availability’ and the emerging ‘Era of Plenty’, serve as examples. In addition to these bipolar or tripolar conceptualizations, theories have focused on the direction of the transformation, materialized in discourses on ‘commercialization’ and ‘marketization’ of television, or ‘individualization’ and ‘fragmentation’ of viewing habits.

The article analyses the social, cultural and aesthetic transformation of television focusing in one case, Finnish Channel Three (1986–1992). Channel Three is seen as a key component of marketization of Finnish television, contributing to the shift from an operational philosophy based on paternalistically defined needs of the citizens, typical of public service broadcasting, to the demand-led consumerism, typical of commercial television. Theoretical inspiration is drawn from John Thornton Caldwell’s concept of ‘televisuality’. However, here its meaning is not restricted to the aesthetics and style of television only. Instead, televisualization is understood structurally, referring to three changes all heavily influenced by Channel Three: (1) the shift in the institutional structures of production, (2) the shift in the programming structures and, finally, (3) the shift in the way television addresses its audience.

Kun telkkari astui nykyaikaan – Kolmoskanava ja television televisualisoituminen Suomessa

Television yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta on yritetty ottaa teoreettisesti haltuun puhumalla esimerkiksi paleotelevision vaihtumisesta uustelevisioksi (Eco) tai niukkuuden aikakauden päättymisestä ja siirtymisestä ensin valinnan ja sitten yltäkylläisyyden aikakauteen (Ellis). Tällaisten kaksi- tai kolminapaisten käsitteiden rinnalla huomio on kohdennettu usein muutoksen suuntaan, jolloin on puhuttu esimerkiksi television kaupallistumisesta ja markkinoitumisesta sekä katselukulttuurin individualisoitumisesta ja fragmentoitumisesta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan television yhteiskunnallista, kulttuurista ja esteettistä muutosta suomalaisen Kolmoskanavan (1986–1992) kautta. Kolmoskanava nähdään suomalaisen television markkinoitumisen tärkeänä liikkeelle panijana, jonka myötä julkisen palvelun tarveperusteinen toimintalogiikka alkaa korvautua kaupalliselle kulttuurituotannolle tyypillisellä kysyntäperusteisella toimintalogiikalla. Käsitteellisenä apuvälineenä on televisuaalisuuden käsite (Caldwell). Tässä sitä ei kuitenkaan käsitetä vain esteettiseksi tyyliksi, vaan se lavennetaan ”rakenteelliseksi televisuaalisuudeksi”, jolla viitataan (1) Kolmoskanavan ilmentämään yleisradiotoiminnan ja tuotantorakenteen institutionaaliseen muutokseen, (2) sen ohjelmiston rakenteisiin sekä (3) lopulta myös sen ohjelmien puhuttelutapaan.