Travel and Transformation: Embodied Experience and the Possibility of Transcendence in Terrence Malick’s Cinematic Narration

2/2013

Markku Lehtimäki

In this essay, Terrence Malick’s allegedly poetic and philosophical films are naturalized in the framework of classical Hollywood cinema and American literary narratives. It is well known that Malick’s use of nature images, natural sounds, and authentic shooting locations corresponds to his understanding of cinema as foremost a physical phenomenon that causes awe and wonder in the spectator even more than making him or her want to interpret it in terms of its narrative or meaning. As recent developments in cognitive film theories suggest, however, filmmakers employ embodied experiences of the natural world in order to extend them metaphorically, to make sense of abstract ideas such as time, love, and truth. Criticizing the language-based taxonomies of structuralist narratology David Bordwell argues that cinematic narratives are designed to fulfill certain purposes, and those purposes can be conceived as aiming at certain effects.

The main object of study in the article, Malick’s film The New World, is a poetic rendering of one of America’s founding myths, the story of the establishment of the first English colony in Jamestown, Virginia, as well as the romanticized story of Captain John Smith and the native girl Pocahontas. While the film is carefully based on John Smith’s travel narratives, The New World is also a work of cinematic philosophy that transforms – and arguably transcends – the familiar Pocahontas legend by presenting the historical encounter between Old and New Worlds in a mythical framework. It has been suggested that travel – in the sense of stories of journey as well as in the sense of camera movement – is an essential concept in the history of cinema. What especially interests me here is how the story of John Smith and Pocahontas has traveled through the centuries and through different representations. Another of my interests in this essay concerns how the travelling narrative of Smith and Pocahontas is transformed in Malick’s film – how, that is, The New World attempts to transcend its source material (the Pocahontas story) as well as its material and physical (cinematographic) basis.

Matka ja muutos: Ruumiillinen kokemus ja transsendenssin mahdollisuus Terrence Malickin elokuvakerronnassa

Terrence Malickin elokuvista puhuttaessa on usein korostettu hänen tuotantonsa filosofisia ja taide-elokuvallisia kytkentöjä. Artikkelissa käsitellään kuitenkin myös Malickin elokuvien kertovuutta ja niiden liittymistä amerikkalaisen romaanikerronnan perinteeseen sekä klassiseen Hollywood-elokuvaan. Lisäksi artikkelissa yhdistellään fenomenologisen, kognitiivisen ja narratologisen elokuvateorian lähestymistapoja, joiden avulla voidaan havaita yhtäältä Malickin elokuvien ruumiillistuneet tajunnat ja toisaalta niiden transsendentaaliset ulottuvuudet. Kuten uusimmassa, elokuvan ”ruumiillista” poetiikkaa ja narratologiaa korostavassa tutkimuksessa esitetään, abstrakti ja käsitteellinen ajattelu palautuu sekin ihmisen ruumiilliseen vuorovaikutukseen maailman kanssa.

Artikkelin teoreettisena kulmakivenä on David Bordwellin elokuvan poetiikka, joka paitsi tarkentaa analyysinsä yksittäisiin taideteoksiin myös hahmottelee elokuvakerronnan funktioita, malleja, sommitelmia, tarkoituksia ja prosesseja. Tällä tavoin se istuu hyvin osaksi uudemman kertomusteorian kehitystä, jossa korostuvat tarinan, juonen, henkilöhahmojen ja tapahtumien tunnevaikutukset lukijaan tai katsojaan. Malickin elokuvia, erityisesti Uutta maailmaa (The New World), katsotaan artikkelissa matkan ja muutoksen käsitteiden avulla, niin että nuo käsitteet läpäisevät sekä tarinamaailmaa että sen audiovisuaalista esittämistä. Malick on tuotannossaan hyödyntänyt romanttisen road movien ja klassisen kasvukertomuksen konventioita, ja niin henkisen kuin fyysisen matkan ja muutoksen teema näkyy voimallisesti Uudessa maailmassa, joka perustuu tarkoin kapteeni John Smithin historiallisiin matkakertomuksiin Jamestownin englantilaisesta siirtokunnasta Virginiassa. Malick kierrättää Smithin ja intiaaniprinsessa Pocahontasin ”matkustavaa” tarinaa, mutta tekee siihen muutoksia tarinan ja esitystavan tasolla – niin, että käsite ”uusi maailma” kuvaa myös elokuvan itsensä avaamaa näkymää todellisuuteen.