“This is not reality-TV, this is real”: generic negotiations in Iholla

1/2013

Heidi Keinonen

During a couple of decades, various forms of reality television have blurred the lines of the television genre system. Iholla (Connected) is one of the hybrid programmes combining the generic features of reality television and television documentary. In the Finnish adaptation of an Israeli programme format six women are carrying cameras and filming their lives for six months. Iholla raises a number of questions relevant in current television studies but the article focuses on analysing the generic negotiations included in the programme itself as well as related pr material.

Generic placement is a way to “frame” generically ambivalent programmes with eligible meanings. In the case of Iholla, the series is in different contexts framed with the discourse of representing the real while connections with reality television are avoided or even denied. This produces expectations of documentarity. These expectations are further enhanced by the programme itself, as Iholla carries the features of both reality television and documentary. While generic categorizations always include evaluations, televisual modes avoid these evaluations by travelling across generic boundaries. I suggest that the ambivalence of programmes like Iholla can better be opened to an explanation by analysing documentarity, reality television and authenticity as modes.

While hybrid genres are challenging the established televisual genres, they also question the idea of quality television represented by certain genres. Thus, the quality of television should also be reconsidered.

”Tämä ei ole tosi-tv:tä, tämä on totta”: geneerinen neuvottelu Iholla-sarjassa

Erilaiset todellisuustelevision muodot ovat viime vuosina tuottaneet murtumia television genrejärjestelmään. Iholla-sarja on esimerkki genrehybridistä, jossa yhdistyvät todellisuustelevision ja televisiodokumentin lajityypilliset piirteet. Artikkelissa tartutaan esimerkkisarjan avulla televisiotutkimuksen ajankohtaisiin kysymyksiin: miten geneeristen määrittelyjen avulla tuotetaan laadun tuntua ja mitä itse asiassa on viihteen laatu? Näihin kysymyksiin vastataan analysoimalla sekä itse sarjaa että siihen liittyvää markkinointimateriaalia.

Geneerisen sijoittelun avulla ”kehystetään” genreltään häilyviä ohjelmia soveliain merkityksin. Iholla-sarjaa on eri konteksteissa kehystetty viittaamaan ”toden” esittämiseen, siinä missä yhteyksiä ”reality”-televisioon vältellään tai ne jopa kiistetään. Tämä herättää odotuksia dokumentaarisuudesta. Ohjelma vahvistaa näitä odotuksia entisestään, koska Iholla sisältää piirteitä sekä tosi-tv:stä että dokumentaareista. Siinä missä genrekategoriat sisältävät aina arvotuksia, televisuaaliset moodit väistävät nämä arvotukset ylittämällä genrerajoja. Iholla-sarjan kaltaisten ohjelmien moniselitteisyys voi avautua paremmin analysoimalla dokumentaarisuutta, tosi-tv:tä ja ”autenttisuutta” moodeina.

Samalla kun hybridigenret haastavat vakiintuneita televisuaalisia lajityyppejä, ne myös kyseenalaistavat tiettyjen genrejen edustamaa laadukkaan television käsitettä. Analyysin pohjalta ehdotan, että laatua tulisi ajatella moodina, joka läpäisee lajityyppi- ja mediarajat ja ilmenee eri tavoin erilaisissa televisioteksteissä.