The Almost Immortal Leader. President Kekkonen’s Funeral as a Ritualized Media Event

2/2016

Johanna Sumiala & Lotta Lounasmeri

Whenever a leading political figure of a nation dies, his funeral becomes a national media event. At the time of death of the Finnish President Urho Kekkonen (1956–1981), the Finnish society had already entered an era where the media had a clear role in assembling the nation and constructing and re-constructing social reality.

This article examines the ritual elements through which Kekkonen as a leader symbolized the nation. It also analyzes how those elements appeared in the media material addressing his death and funeral. In the material, Kekkonen stands out as a leader beyond compare, head of the national political family, a sovereign, and a friend of the people that watches over his subjects firmly, but in a fatherly manner, protecting the nation from outside threats. To conclude, we discuss the rituals of Kekkonen’s death as a transition of power, as well as ceremonial goodbyes, representing a slow move towards a new kind of political culture.

Melkein kuolematon johtaja. Presidentti Kekkosen hautajaiset rituaalisena mediatapahtumana

Kun tärkeä poliittinen johtaja ja kansakunnan ykköshahmo kuolee, tulee hänen hautajaisistaan kansallinen mediatapahtuma. Urho Kekkosen kuollessa 1986 suomalainen yhteiskunta oli siirtynyt aikaan, jolloin median rooli yhteisön kokoajana ja sosiaalisen todellisuuden rakentajana ja uusintajana oli kasvanut merkittäväksi.

Tarkastelemme tässä artikkelissa sitä, miten tuon aikaiset mediassa esitetyt ja tuotetut kuoleman rituaalit rakensivat Kekkosen yksinvaltaisen johtajuuden kulttia osana suomalaista poliittista kulttuuria. Analysoimme sitä, minkälaisten elementtien kautta Kekkonen johtajana symboloi kansakuntaa ja miten nuo elementit tulivat esiin hänen kuolemaansa ja hautajaisiaan käsittelevässä media-aineistossa.

Aineistossa Kekkonen piirtyy ylivertaiseksi johtajaksi, kansallisen poliittisen perheen päämieheksi, suvereeniksi suurmieheksi ja kansan ystäväksi, joka kaitsee alamaisiaan lujasti mutta isällisesti suojellen kansakuntaa ulkopuolisilta uhilta. Lopuksi pohdimme Kekkosen kuoleman rituaaleja vallan siirtymänä ja eräänlaisina seremoniallisina jäähyväisinä: osana hidasta siirtymää kohti toisenlaista poliittista kulttuuria.

* * *
Koko artikkeli luettavissa verkkolehdestä:
http://ojs.tsv.fi/index.php/lahikuva/article/view/58875