Live Performance And Recordings. Perspectives on liveness, performing arts and the use of recordings

3/2013

Antti Nykyri

This article discusses liveness, live performance, recordings and mediatization from the standpoint of sound design. The discourse of liveness is based on media and performance studies (Auslander 2008a; 2008b) but can also be approached from within the art practices. The end product of sound design is often realized as audio recordings which are then used for carrying out the live event or performance. Sounds can, however, be played and performed live by the designer as part of the performance as well. The article discusses distinctions between these artistic approaches. Liveness is also perceived as a theoretical and cultural construct and scrutinised and applied in order to address the mediatization of performance, the use of recordings as part of performance and audience–performer interactions.

Tallentein tehty elävä esitys. Näkökulmia esittävien taiteiden elävyyteen ja tallenteiden esityskäyttöön

Esitystä on totuttu pitämään yksiselitteisesti elävänä (live) taiteen tapahtumana, joka rakentuu vastakohtana mediavälitteisille sekä erityisesti tallennemuotoisille kulttuurin sisällöille. Esityksiä kuitenkin valmistetaan totutusti tallenteiden avulla sekä osin myös tallenteiden muotoon. Äänisuunnittelusta käsin elävyyttä ja mediatisaatiota koskevat ehdottomat rajaukset vaikuttavatkin ongelmallisilta. Niiden sijaan elävyyttä voidaan lähestyä myös esityksen suhteellisena laatuna, taiteellista toimintaa sekä toimijoiden vuorovaikutussuhteita tarkastellen.

Esityksiä ja tallenteita koskeva keskustelu elävästä kiinnittyy erityisesti esitys- ja mediatutkimukseen (vrt. Auslander 2008a; 2008b), mutta aihetta voidaan lähestyä myös taiteen käytännöistä käsin. Tarkastelen artikkelissa elävää esityksen määreenä, teoriasta ja tutkimuksesta sekä esittävien taiteiden käytännöstä nousevien näkemysten valossa – sekä toisaalta myös taiteen käytäntöjä, elävän käsitettä hyödyntäen. Käsitteen monimerkityksisyyden sekä kulttuuri- ja tilannesidonnaisuuden vuoksi (vrt. esim. Auslander 2008a 184; 2008b, 108–109) siitä on käytännössä mahdotonta esittää yhtä yksiselitteistä tulkintaa. Sen sijaan tuon artikkelissani esiin näkökulmia ja konteksteja, joiden kautta elävän erilaiset määritelmät ja merkitykset avautuvat. Elävän käsitteen alkuperää sekä suhdetta mediatisaatioon tarkastelen erityisesti esitys-, media- ja teatterintutkimuksen näkemysten avulla. Tämän jälkeen esitän näkökulmia yleisön sekä elävän esityksen suhteisiin. Äänitallenteiden esityskäytön kysymyksiä tarkastelen lopuksi erityisesti äänisuunnittelun näkökulmaa hyödyntäen.