”I suppose you are sort of alive when there is a shadow walking next to you”. Depictions of old age in the Finnish cinema of 2000s

1/2015

Hanna Varjakoski

Finnish film industry has, until recently, shown little interest in exploring old age on the big screen. Elderly characters are rarely seen in leading roles, and films depicting life as old are scarce. Finnish film studies too has largely neglected analyzing elderly characters in films. This article works to fill in this gap. Six Finnish films – Joki (2001), Thomas (2008), Kohtaamisia (2010), Postia pappi Jaakobille (2009), Paha perhe (2010), and Lakeuden kutsu (2000) – are scrutinized to find out what kind of roles elderly people play in Finnish films.

The article finds that, in the context of elderly people and old age, themes related to loneliness, sickness and death are common. The ways the processes of dying (both social and physiological) are depicted in the films are rather harsh. Especially dying in an institution or suffering from Alzheimer’s disease seem to embody the anxieties projected to old age. Some gender differences also exist. While old men are more often portrayed as sick, suffering and dependant, old women in the films are more competent in accepting and adapting to adversities.

[1] A quote from the movie Thomas (Finland 2008). The translation belongs to the writer.

”Kai sitä jotenkin hengissä on kun varjo kulkee vierellä”[1]. Vanhuuskuvia kotimaisessa 2000-luvun elokuvassa

Ikääntyneisiin liitettyjen kuvastojen on sanottu viime vuosina monipuolistuneen, kun ikääntymistä on eri yhteyksissä pyritty esittämään aiempaa myönteisemmässä valossa. Suomalainen elokuvateollisuus ei kuitenkin toistaiseksi ole kovin innokkaasti tarttunut haasteeseen. Ikääntyneitä näyttelijöitä nähdään päärooleissa vain harvoin ja vanhuudesta kertovia kotimaisia nykyelokuvia on vain muutama. Ikääntyneet ja vanhuus ovat jääneet myös suomalaisessa elokuvatutkimuksessa pitkälti huomiotta. Artikkelini paikkaa tätä tutkimusaukkoa tarkastelemalla vanhuuskuvia elokuvissa Joki (2001), Thomas (2008), Kohtaamisia (2010), Postia pappi Jaakobille (2009), Paha perhe (2010) ja Lakeuden kutsu (2000).

Yksinäisyyteen, sairauksiin ja kuolemaan liittyvät teemat ovat vahvasti läsnä aineistona käyttämissäni elokuvissa. Tavat, joilla kuolemisen prosessia (sekä sosiaalista että fysiologista) esitetään, ovat karuhkoja. Vanhuuteen projisoidut pelot ja uhkakuvat nousevat esille etenkin laitoksessa kuolemisen ja Alzheimerin taudin kontekstissa. Tiettyjä sukupuolieroja on myös havaittavissa. Siinä missä vanhat miehet useimmin edustavat elokuvissa kuolevaa, kärsivää ja muista riippuvaista vanhuutta, vanhat naiset osoittavat henkistä vahvuutta käsitellä kohdattuja vastoinkäymisiä ja menetyksiä.

[1] Lainaus elokuvasta Thomas (Suomi 2008).