Hella Wuolijoki and Soviet films in 1929–1930

3/2015

Outi Hupaniittu & Lauri Piispa

In the 1920s and 1930s, the Finnish political climate was not favorable for Soviet culture, and Soviet films were nearly absent from the scene. Nevertheless, there were attempts to import – the most important one being the endeavor during the season 1929–1930. It was led by Hella Wuolijoki, a well-known entrepreneur, socialist and societal mover and shaker. Shaker who became an important character in Finnish culture and literature.

The endeavor included the import, distribution and exhibition of Soviet films as well as acquiring a chain of cinemas. Wuolijoki concealed her partiality, and despite her indisputable leadership, she was not among the shareholders or board members. The operations were aimed for the working class that was seen to hold the most interest towards Soviet productions. The objectives of Wuolijoki were first and foremost commercial, even though she closely co-operated with the Trade Representation of Soviet Union in Finland.

Wuolijoki imported circa forty Soviet films. From the beginning, the endeavor faced problems with the State Office of Film Censorship. The Board banned several of the pictures even though most of the imported films were not particularly political. The majority of the films were approved, but most future classics of Soviet cinema, like the films of Vsevolod Pudovkin, Sergei Eisenstein, Friedrich Ermler, Iakov Protazaov and Abram Room, were banned and not seen in Finland until the end of WWII.

Wuolijoki’s endeavor collapsed quickly for two reasons: the finances were kept recklessly and the authorities hampered the operations. In accordance, the Secret Police and the State Office of Film Censorship defined how the censorship was to treat the Soviet films. The policy became more stringent in January 1930 after the company had opened their first cinema and the Secret Police found out that Wuolijoki was the leader of the operations. In a few short months, the consecutive banns ended the import endeavors. The distribution and exhibition fell into bankruptcy a couple of months later.

Hella Wuolijoki ja neuvostoelokuva 1929–1930

1920–1930-luvuilla Suomen poliittinen ilmapiiri ei ollut neuvostokulttuurille suotuisa, eikä neuvostoelokuvaa juurikaan nähty. Sitä kuitenkin yritettiin tuoda Suomeen. Mittavin yritys oli esityskauden 1929–1930 toiminut Hella Wuolijoen hanke.

Wuolijoen hanke muodostui kolmesta yhtiöstä, joiden tarkoitus oli tuoda maahan neuvostoelokuvaa, esittää ja levittää sitä ja pyörittää elokuvateatteriketjua. Wuolijoki pyrki salaamaan omaa osuuttaan; kiistattomasta johtoasemastaan huolimatta hän ei kuulunut yhtiöistä kahden omistajiin tai johtokuntiin. Toimintaa kohdistettiin työväestölle, jonka saattoi kuvitella olevan elokuvista kiinnostunein ja joiden parissa elokuva-alalla oli kasvun mahdollisuuksia. Wuolijoen omat tavoitteet olivat ensisijaisesti kaupalliset, vaikka hän teki tiivistä yhteistyötä Neuvostoliiton kauppaedustuston kanssa.

Wuolijoki toi maahan noin neljäkymmentä elokuvaa. Hankkeella oli alusta saakka vaikeuksia Valtion filmitarkastamon kanssa. Tarkastamo kielsi lukuisia elokuvia, vaikka maahantuonti oli enimmäkseen varsin epäpoliittista.  Moni elokuvista sai esitysluvan, mutta kieltopäätöksen saivat useimmat 1920-luvun neuvostoelokuvan tulevat klassikot. Esimerkiksi Vsevolod Pudovkinin, Sergei Eisensteinin, Friedrich Ermlerin, Jakov Protazaovin ja Abram Roomin teokset nähtiin Suomessa vasta sodan jälkeen.

Hanke kaatui hyvin nopeasti. Ongelmiin oli kaksi syytä: yhtiöiden taloutta hoidettiin piittaamattomasti ja viranomaiset estivät toimintaa. Etsivä keskuspoliisi ja Valtion filmitarkastamo tiesivät odottaa, että neuvostoelokuvaa saatettaisiin yrittää tuoda maahan, ja Wuolijoen hankkeen yhteydessä virastojen johtajat yhteistyössä määrittelivät sen, miten filmitarkastamo elokuvia kohteli. Aluksi noudatettiin asetettuja tarkastussääntöjä, ja kielloille voidaan löytää perusteet niistä. Vuoden 1930 puolella linja kuitenkin tiukentui, kun yhtiön ensimmäinen teatteri avasi ovensa ja Etsivä keskuspoliisi sai tietää Hella Wuolijoen johtavan hanketta. Alkuvuoden aikana tehdyt kieltopäätökset tekivät lopun maahantuonnista. Esitys- ja levitystoiminta ajautui konkurssiin muutamaa kuukautta myöhemmin.