Breaking the boundaries of video playing. Competitive gaming and the experience of its viewership

2/2015

Juuso Koistinen

This article analyzes streamed videogame content and its viewership in competitive and professional playing contexts. Both watching competitive gaming and playing while being watched are viewed as parts of the grand continuum of video gaming. Analyzing these concepts, the article aims to bend and break the established boundaries of playing.

Different kind of video games do not fit neatly into set categories. Games require various forms and intensities of activeness from their players. This feature has already been widely discussed in game studies. However, a growing trend of watching others play and being audience to others’ gaming is emerging around the act of playing itself. When this indirect form of video game consumption is placed under academic scrutiny, a new novel way of looking at established concepts is being created. Especially competitive video gaming should be studied by looking at its audiences and the way it is watched, since the phenomenon itself is built upon viewers and viewership numbers.

The roles associated with gaming are dynamic and in constant motion. Hence, video games are used in various ways and forms where different roles vary. The roles can also be in operation simultaneously, affecting each other – a watched stream of a video game can impact the viewer’s gaming and vice versa. Should gaming be re-conceptualized so that it involves a more diverse concept of using/playing games?

Videopelaamisen raja-aitoja horjuttamassa. Kilpapelaaminen ja katsojuuden kokemukset

Artikkeli analysoi videopelistriimejä ja niiden katsojuutta kilpa- ja ammattipelikonteksteissa. Niin kilpapelaamisen katsominen kuin katsojien edessä pelaaminenkin nähdään osana videopelaamisen jatkumoa. Artikkeli pyrkii venyttämään pelaamisen vakiintuneita raja-aitoja analysoimalla edellä mainittuja käsitteitä.

Erilaiset videopelit eivät istu kunnolla valmiisiin kategorioihin. Pelit vaativat pelaajaltaan monenlaista, intensiivisyydeltään vaihtelevaa aktiivisuutta. Tätä piirrettä on jo analysoitu pelitutkimuksessa tyydyttävästi. Pelaamisen ympärille on kuitenkin muodostumassa trendi, jossa toisten pelaamista katsotaan ja sille toimitaan yleisöinä. Tämä videopelien kuluttamisen epäsuora muoto synnyttää tarpeen arvioida uudelleen jo vakiintuneita käsitteitä. Etenkin kilpapelaamista on tutkittava tarkastelemalla peliyleisöjä ja pelaamisen katsomistapoja, koska itse ilmiö rakentuu katsojien ja katsojanumeroiden varaan.

Pelaamiseen liittyvät roolit ovat dynaamisia ja jatkuvan muutoksen vallassa. Videopelejä käytetään moninaisin tavoin, ja eri roolit vaihtelevat. Roolit voivat myös toimia samanaikaisesti ja vaikuttaa toinen toisiinsa – videopelistriimin katselu voi vaikuttaa katsojan pelaamistapoihin, ja päinvastoin. Pitäisikö pelaaminen käsitteellistää uudelleen niin, että sen ymmärrettäisiin sisällyttävän itseensä moninaisempia pelien käyttämisen/pelaamisen tapoja?