Anti-Thatcherian Tendencies and Homosocial Masculinity in Auf Wiedersehen, Pet

4/2013

Sirpa Reinikainen

The subject of this article is a British comedy-drama series Auf Wiedersehen, Pet (U.K., ITV, 1983–1984) created by Franc Roddam, as well as its later seasons II–IV. The main characters of the series are seven English construction workers. They go to work in Germany and live in the same hut on the construction site. The series is based on the experiences of real English construction workers who worked in Germany in the late 1970s. My research interests are the social realism, working class masculinity and homosociality of the series in the context of Thatcherism. Margaret Thatcher’s period as Prime Minister (1979–1990) had damaging consequences to the working class and especially to 5–6 million working class men unemployed in the Northwest of England. Auf Wiedersehen, Pet was one of the first television series in the early 1980s to show these consequences to working class men. Auf Wiedersehen, Pet is a social realistic series, but more than that it is about masculine freedom and male friendship shared by the main characters. They represent masculinities of a different kind. Especially sensitive Neville has characteristics of a New Man of the 1980s, but as a group the characters defended the traditional working class masculinity against the changing gender roles and new masculine ideals of the 1980s.  It is not the differences that matters but what is shared. Identities based on class, gender and nationality enable to form a homosocial group.

Masculine homosociality leaves women and feminine out. Here it also concerns foreigners and middle class people. The model of homosocial friendship for the group is adopted from western movies like Magnificent Seven (1960) and the values of the Three Musketeers. After the first series, their migration work abroad continues in three others. In the later series of 2002 and 2004 (BBC2) their trips are more adventurous with fights against gangsters and spies. Class differences are hidden and relationships with women become more equal. What remains after all has changed is their loyal friendship. Maybe it is the most important criticism of Thatcherism in the series as Margaret Thatcher valued only individuals and families. Their support to each other helps them win all the difficulties in life. It may give courage also to people who watch the series.

Thatcherismin vastustusta ja homososiaalista maskuliinisuutta Näkemiin vaan, muru -televisiosarjassa

Artikkelin aiheena on englantilainen televisiosarja Näkemiin vaan, muru (Auf Wiedersehen, Pet) (ITV, 1983–1984) jatkokausineen, ja sitä tarkastellaan suhteessa tekoajankohtaansa thatcherismia kritisoivana sekä aikakauden muuttuviin sukupuolirooleihin ja miesideaaleihin reagoivana sarjana. Sarjan päähenkilöinä on seitsemän rakennusmiestä, jotka ovat kotoisin eri puolelta Englantia. He päätyvät Düsseldorfiin rakennustyömaalle asumaan samaan ahtaaseen työmaaparakkiin. Sarja pohjaa todellisten englantilaisten rakennusmiesten kokemuksiin siirtotyöläisinä Saksassa, ja sen tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1979–1980, jolloin Britannian pääministeri Margaret Thatcherin talouspoliittiset rakenneuudistukset ja budjettileikkaukset johtivat miljoonien miesten työttömyyteen. Osa heistä lähti ulkomaille työn perässä. Työväenluokkaisesta näkökulmasta realistiseksi tehty sarja edustaa brittitelevision sosiaalista realismia. Sarjan päähenkilöt esittävät myös kritiikkiä thatcherismia kohtaan. Viihteellisessä ja ulkomaille sijoitetussa sarjassa yhteiskuntakriittisyys jää kuitenkin pinnalliseksi. Oleellisinta sarjassa ovat todentuntuiset ja samastuttavat päähenkilöt. Sarjasta tuli suosittu erityisesti Englannin pohjoisilla teollisuusalueilla, ja sarja sai suosion siivittämänä kolme jatkokautta, joista kaksi BBC:lle tehtyä valmistui vuosina 2002 ja 2004.

Sarjan päähenkilöt edustavat yksilöinä erilaisia maskuliinisuuksia. Perinteisestä työväenluokkaisesta maskuliinisuudesta poikkeavat piirteet, kuten tunteellisuus, asetetaan sarjassa huumorin ja pilkan kohteeksi. Ryhmän sisäiset ristiriidat eivät kuitenkaan estä heitä muodostamasta homososiaalista ryhmää, jonka yksilöitä yhdistävät toisiinsa työväenluokkaisuus, kansallisuus, sukupuoli ja heteroseksuaalisuus. Ryhmän homososiaalisuus rakentuu sulkemalla ulkomaalaiset, keskiluokkaiset miehet ja naiset ryhmän ulkopuolelle. Yhteishenkeä rakennetaan paitsi yhteisten kaljoittelureissujen myös muun muassa lännenelokuvien (erityisesti Seitsemän rohkeaa miestä, Magnificent Seven, Yhdysvallat, 1960) sankarimallien pohjalta. Sarja rakentaa päähenkilöistä tietynlaisen sankaritiimin, joka sarjojen edetessä joutuu yhä seikkailullisempiin juonikuvioihin. 2000-luvun sarjoissa 1980-luvulle tyypilliset eronteot luokan, sukupuolen ja seksuaalisuuden pohjalta katoavat, ja luokkatietoisuuden tilalle tulee näkemys miehistä ”tavallisina” ja positiivisina Jokamiehinä.

Ajallisten muutosten ohella sarjoista löytyy myös jotain pysyvää. Sarjat toistavat samaa kerronnallista rakennetta työmatkasta ulkomaille. Pysyvää on myös miesten homososiaalinen yhteisöllisyys, joka osoittautuu nais- ja perhesuhteita vahvemmaksi. Maskuliinisen homososiaalisuuden voi tulkita naisia syrjiväksi, mutta positiivisemmin sen voi myös nähdä vastustavan thatcherismiin sisältyvää individualismia. Sarjan työmiessankarit edustavat perinteistä työväenluokkaista maskuliinisuutta sekä yhteisöllisyyttä aikana, jolloin individualismi, kulutuskeskeisyys ja keskiluokka ovat nousseet hegemoniseen asemaan brittiläisessä yhteiskunnassa.